Ilmoitus
Olemattomista syistä tein itselleni uuden LJ:n, enkä luultavasti enää eksy tälle tilille. Kaikki siis vain lisäilemään kaveriksi!
Uusi tili löytyy osoitteesta http://mandoooo.livejournal.com
![]() | You are viewing Log in Create a LiveJournal Account Learn more | Explore LJ: Life Entertainment Music Culture News & Politics Technology |
King Kong" tai yöastian tukehduttaja" -kakka. Tämä kakka on niin iso, ettei se mahdu pöntöstä alas, ellet pilko sitä pienempiin kimpaleisiin. Henkari toimii tässä hyvin. Tämän kaltainen kakka tulee useimmiten kun olet kylässä.
"Märät posket"-kakka. Kakka osuu veteen poikittain ja aiheuttaa ison molskauksen, joka kastelee takapuolesi.
Toivokakka. istut pöntöllä krampissa, pieraiset pari kertaa, mutta kakkaa ei vain tule.
Käärmekakka. Tämä kakka on kohtalaisen pehmeä ja suurinpiirtein peukalosi paksuinen. Tuntuu siltä kuin se olisi ainakin metrin pituinen.
Korkkikakka (myös kiljuntakakka). Vielä kolmannen huuhtelukerran jälkeen se vain kelluu pöntässä. Hyvä Jumala, kuinka minä pääsen tästä eroon? Tämäkin kakka tulee useimmiten kyläillessäsi.
Meksikolaisruokakakka. Tiedät, että on OK syödä taas, kun takapuoltasi lakkaa kirvelemästä.
Olutkakka. Tämä tulee kankkuspäivänä. Luulet, että oma kakka ei haise pahalta, mutta tämä on paha! Useimmiten joku odottaa vuoroaan käyttää vessaa oven ulkopuolella. Myös tämä„ kakka tulee usein ollessasi kylässä.
Kummituskakka. Tiedät kakanneesi. Vessapaperissa on kakkaa, mutta pönttö on tyhjä.
Teflonpäällysteinenkakka. Tulee ulos niin livakasti ettet huomaa sitä lainkaan. Ei jätä jälkiä paperiin. Joudut kurkistamaan pönttöön varmistuaksesi, että olet kakannut.
Siirappikakka. Edellisen vastakohta. Koostumukseltaan kuin kuumaa tervaa. Pyyhit takapuolesi 12 kertaa ja silti se jää likaiseksi. Päädyt tunkemaan vessapaperia alushousuihisi, ettei niihin tulisi tahroja. Kakka jättää pysyvät jarrutusjäljet pönttöön.
"Jospa sittenkin" -kakka. Olet jo pyyhkinyt pyllysi ja valmistaudut nousemaan pöntöltä, kun huomaat, että sitähän tulee lisää!!!
"Poksauta verisuoni päästäsi" -kakka. Tällainen kakka tappoi Elviksen. Ei putoa ennen kuin olet yltä päästä hiessä, tutiseva ja punainen punnerruksen voimasta. Useimmiten tulee silloin kun on kiire.
Vellimahakakka. Kakkaat niin paljon, että painosi putoaa useita kiloa
"Just nyt" -kakka. Tällaisen sattuessa on parasta olla n. 10 sekunnin päässä pöntöltä. Useimmiten sillä on jo pää ulkona ennen kuin saat housusi alas.
"Vellimahakakka". Kakkaat niin paljon, että painosi putoaa useita kiloja.
"Varpusparvikakka". Tämä kakka ryöpsähtää rajuna kertalatauksena ja pöntön sisäreunat ovat yltäpäältä kakassa. Tästä johtuen sitä kutsutaan myös pilkulliseksi arabialaiseksi.
"Perämoottorikakka". Tämä kakka on useimmiten myös aamukakka. Sitä tulee pärskähtävien pierujen välillä. Jos omistaa pukamat on tämä kakka erittäin kiusallinen. Kakka kuuluu myös kylässäkäyntikakkoihin.
"Jari Sarasvuo-kakka". Lopetettuasi kakkaamisen vedät vessan ja kakka katoaa pöntöstä, mutta hetken kuluttua yksi egoistinen pökäle lipuu viemäristä takaisin pöntön veteen killumaan.
"Actionkakka". Koostuu raivokkaista pieruista ja voimalla ulostuvasta kakasta. Kuulostaa Die Hardin efektiraidalta höystettynä ilmatorjuntaosuman saaneella zeppeliinillä.
"Jänökakka". Kakkaat sarjalla pientä papanaa. Tuntuu kuin anukseen olisi piilotettu Uzi. Tavataan myös nimellä "Konekiväärikakka".
"Pommikakka". Pudotat koko lastisi yhdellä pötkäleellä. Aiheuttaa usein "märät posket"-efektin. Mikäli pötkäle on erityisen kova muuttuu usein "Kummituskakaksi".
"Aistiharhakakka". Kakan kiinteysaste minimaalinen. Haju kertoo, että kakkaat, ääni että virtsaat. Esiintyy usein pitkien ryyppyputkien jälkeen sekä ulkomaanmatkoilla.
"Yllärikakka". Pierun yhteydessä housuun puskeva lusikallinen-kauhallinen. Edeltää yleensä aistiharhakakkaa.
"Kaktuskakka". Todennäköinen pitkän pidätyksen jälkeen. Alkaa yleensä "Poksauta verisuoni päästäsi"-kakkana, mutta ulostullessaan repii suolen melkein verille.
"Piikkilankakakka". Kaktuskakasta piikkilankakakan erottaa tuotoksen yleensä varsin alhainen viskositeetti ja se että poltteen intensiteetti on tasaisesti jakautunut aika-avaruudessa. Tässä tulee huomata että polte voi jatkua kauankin istunnon päättymisen jälkeen. Piikkilankakakan saa parhaiten provosoitua nauttimalla suuria määriä erittäin tulista ruokaa yhdessä kohtuullisen alkoholikvantiteetin kanssa.
"Kauhukakka". Vetäessäsi vessan vesi värjäytyy punaiseksi. Juuri kun lääkärisi vastaa puhelimeen muistat syöneesi punajuurta.
"Myrskytuuli". Pöntön reunat ovat tuotoksen jälkeen kauttaaltaan ruskeat, mutta vesi on kirkasta kuin lähteessä konsanaan. Esiintyy yleensä mahtavan paine- ja ääniefektin saattelemana (vrt. Actionkakka).
Jos kopioit tämän listan wc:n oveesi, laita vielä alareunaan maininta esim.
" PS: WC:ssä on kameravalvonta". Katon rajaan kannattaa vielä asentaa vanha käytöstä poistettu kinokamera johon on liimattu sähköjohdon pätkä, jonka toisen pään upotat johonkin listanrakoon.
Sitä mä vaan en ymmärrä, että miksi yrittäjiksi näyttää hankkiutuvan kaikkein vittumaisimmat ja epäystävällisimmät ihmiset. Ja myös typerimmät. Monet luulee, että me istutaan töissä huviksemme ärsyttämässä ihmisiä. Eihän meillä muuta tekemistä olekaan. Ja täytyy vielä sanoa, että kutsumushan tämä on.
Minulle huudettiin tänään kolme kertaa. Yhtä monta kertaa puhelimessa oli ystävällinen ihminen. Soitin noin 150 puhelua. Olin tyhmä, koska en ymmärtänyt, että hänelle soitetaan joka päivä ja että hän haluaa itse hoitaa markkinointinsa. ÄLÄ HELVETTIÄ. Ja minut aiotaan ehkä haastaa rikosoikeuteen. Puheluhan nauhoitettiin. Eih, mun sielunelämä on nyt kokenut järkytyksen.
Menihän siitä vähän maku. Vielä ois kuusi viikkoa jäljellä, jos nyt saan olla tuolla niin pitkään. Voipi olla, että jään sinne jopa melkein yksin. Nuo ajatteli tehdä joukkoirtisanoutumisen. Ja minulla ei ole varaa siihen. Pakko saada jostain rahaa laskuihin ja olisi kiva että kerran vuodessa jäisi jotain käteenkin.
Kyllähän mä tiesin, että tästä kesästä tulee kamalin koskaan. Mä en vaan arvannut, että tää kuluu siihen kun odotan että työt loppuu. Ja pääsen viikoksi Ruotsiin. Ja sitten koulut alkaa taas. Mun päivissä ei ole oikein mitään mielekästä sisältöä. Mä herään kuudelta, laitan itseni kuntoon, käytän koiran ulkona, lähden puoli kahdeksalta töihin, olen töissä kahdeksasta yhteen, tulen kotiin, istun hetken koneella, lenkitän koiran, syön, istun taas hetken koneella, siivoan tai pesen pyykkiä tai jotain muuta, ruokin koiran ja käytän sen ulkona, hoidan iltatoimet, menen nukkumaan viimeistään kello kaksitoista. Päivästä toiseen samaa.
Toivottavasti heinäkuussa elämään tulee vähän sisältöä kun on pikkuisen rahaakin. ^^
Aaamitävittuaminäteen?? Se tyyppi on nyt oikeasti päättänyt että mä olen sen. Heräsin puoli viideltä aamuyöllä siihen että sen kaveri rynkyttää mun ovea ja huutaa mua avaamaan, koska halusi nähdä mut, koska musta tulee sen yhden tyypin vaimo voi saatana. Mä EN osaa sanoa suoraan sille että ei kiinnosta, ei oikeasti kiinnosta. Tyttö ei voi olla pojalle kohtelias ilman että se luulee ittestään jotain. Se on nyt nähty. Pitääkö mun tästä lähtien olla avaamatta ovea kenellekään? Mistä mä tiedän ettei sieltä tule joku muu, jonka mä HALUAN nähdä??
Se oli vittu ihan murtunut kun sanoin että muutan Lahteen.
"Mä lähden sinne kahden vuoden kuluttua."
"Aijaa, mä jo aattelin että sä oot nyt heti lähössä nyyhkis."
Helvetti.
Miksei mulla voi olla onnea näissä asioissa? Miksi ei??
Mä olen päättänyt, että kun palkat tulee lähden erään toisen tyypin kanssa bilettämään ja hitto se asuu mun luona sen jälkeen ja saa luvan esittää mun poikaystävää koko mun loppuelämän. Tai olla sitä. Ihan miten vaan.
Alkaa vähän pelottaa. Heitin pari viikkoa sitten läpällä kaverille, että mulla on ihailija tässä talossa kun yksi jätkä katsoi pitkään ja mietin pitäiskö tuntea se. Yksi päivä varmaan viikko taakse päin käveli taas vastaan ja moikkasi, moikkasin takasin ja mietin taas tunnetaanko. Eilen jäi tyyppi sitten juttelemaan tohon kun lähdin koiran kanssa kävelylle ja tuli ilmi että ei, ei tunneta mistään. Kävi ilmi myös semmoinen juttu, että se tosiaankin on mun ihailija. En tiedä koko tyyppiä mistään, ei olla koskaan juteltu mutta tää oli jo puhunut kaverilleen kuinka musta tulee sen vaimo. Että tossa se nyt on. Ja suoraan sanoen mua ei kiinnosta. Yöllä se sitten koputteli oveen ja pyysi tupakalle ja juttelemaan, minähän menin (viehättävänä, miesten hupparissa, pyjaman housuissa, ilman meikkiä likasissa hiuksissa ja eriparisukat jalassa) ja istuttiin tossa noin tunti ja juteltiin. En haluaisi nähdä sitä enää oikein uudestaan. Se ei vaan ole semmoinen tyyppi joka millään tavalla herättäisi mun kiinnostuksen. Vaikutti heti mustasukkaiselta kun puhuin eräästä toisesta ja kun olin sitte lähössä takas sisälle ja nukkumaan se kysy että ai eikö pääse viereen. Kysyin että ai semmosetko oli suunnitelmissa kun tulit, että sori vaan mutta ei tällä kertaa. Ei millonkaan. Ei sen kanssa. Helvetti.:D
Miks mulla on tällanen tuuri? Muhun ihastuu jotkut sekopäät, jotka seuraa mua eikä jätä rauhaan, ja joista mä en ole yhtään kiinnostunut. Mutta sitten ne, joista mä kiinnostun ei kiinnostu musta. Tai no en tiedä, siitä yhdestä ei oikein ota selvää. Toivoa saa mutta kun ei uskalla. Toisaalta olen päättäny ottaa selvää, mitään minä en enää tässä vaiheessa häviä. Sitten kun vielä näkisi sitä jossain.
// Vittu. Taas tuli pyytää tupakalle. Isot luulot ittestään. Pitää äkkiä hommata poikakaveri ja ottaa tolta tuulot pois.
Vois sanoa, että tänään oli kyllä yks täydellisimmistä päivistä mitä voi olla. Heräsin yhdeltätoista loistavaan uneen ja aurinko paistoi ja oli lämmin. Vein partsille maton ja menin sinne istumaan aamutupakalle ja teekupilliselle. Istuin siellä varmaan puol tuntia, hyvä musiikki soi ulos asti koneelta ja aurinko paisto naamaan, eikä ollu yhtään kylmä. Siivosin partsin ovi auki, aurinko paisto edelleen ja musiikki soi, ja tuli helvatun siistiä ja lähdin keskustaan siinä kahden aikaan, näin pari kaveria ja lähettiin kaupan kautta meille. Juotiin viiniä ja katottiin leffoja ja puhuttiin kaikesta kauhean syvällisestä ja syötiin pitsaa. Aivan loistava päivä.:D
Unessa olin viimeisilläni raskaana ja mut oltiin viety jo sairaalaankin. Joku kaveri kävi sairaalan parvekkeella tupakalla ja tuli sieltä synkän näköisenä. Sanoi, että sota on nyt alkanut, että kaupunkiin pudotettiin ensimmäinen pommi ja että se näki sen. Me kuultiin, kuinka sairaalan yli lensi lentokone ja jostain kauempaa konekiväärin papatuksen. Mua pelotti kauheasti, pelkäsin, että sairaala pommitetaan eikä me tiedetä siitä ennen kun räjähtää, mutta ei sitä pommitettu. Sinne tunkeutu sotilaita ja niiden huoria, ja ne huorat oli kun mallinukkeja, kaikki samannäköisiä ja ylpeitä ja veistoksellisia. Siellä oli myös joku korkea-arvoinen sotilas, joka ampui jokaisen joka tielle osui ja mä tiesin, että se aikoo ampua mut. Mun kaveri käski mua pakenemaan ovesta, koska mulla oli lapsikin tulossa, ja sanoi pidättelevänsä sotilaita jos ne lähtisi mun perään. Ne huorat tietenkin huomasi mun lähdön ja se sotilas ampui mun kaverin, mutta mä pääsin pakenemaan ja mua odotti toisella ovella kaksi vihreää olentoa, joista toinen oli Oksennus ja toinen joku muu, mutta ne lähti toiseen suuntaan. Mä pakenin johonkin metsään ja raahasin mukana imuria ja tiesin koko ajan, että jos en keksisi jotain ne sotilaat löytäisi mut. Ei ne ehtineet, kun mun viereen ajoi auto, jonka kyydissä istuvat ihmiset pyysi mut mukaan. Edessä kuskin ja pelkääjän paikoilla istui kaksoset, jotka oli pukeutuneet Skotlannin kansallispukuihin: kiltteihin ja karhunnahkakypäröihin. Takana istui joku pieni poika, nuori nainen ja nuori hirveän pitkä ja laiha mies, jolla oli pitkät tummanruskeat rastat. Mä menin kyytiin, koska musta tuntui, että niihin pystyi luottamaan. Sotilaat löysi mun imurin juuri sillä hetkellä kun mä istuin autoon ja me lähdettiin pois. Ne oli joitain kapinallisia, ja ne päätti, että mut täytyy naamioida, koska mua etsitään. Toinen niistä kaksosista alkoi tehdä mulle käsivarteen tatuointia Che Guevarasta ja se piirsi loistavasti ilman mallia. Ei valokuvakopiota vaan omanlaisensa tulkinnan ja se oli upea. Ja mun hiukset piti värjätä tummiksi ja leikata, koska jostain syystä mulla oli pitkät vaaleat hiukset. Sitten mä tajusin, että olin sopinut kavereiden kanssa tapaamisen sille päivälle kolmeksi Anttilan eteen ja heräsin.:D
Ei jumalauta.
Mä alan epäillä omaa olemassaoloani. Mitä tahansa mä teen mut ignoorataan täysin. Ketään ei kiinnosta mikään mitä mä teen. Ensin se veti surulliseks mutta nyt se alkaa turhasuttaa. Jumalauta missä on vika? Olenko mä vaan niin helvetin tylsä ja epämielenkiintonen mikälie ihminen, ettei mun jutut yksinkertasesti kiinnosta?
Ja hitto että lauotaan viisauksia. "Ei pidä odottaa mitään ihmeellistä." Kuka tässä on mitään ihmeellistä odottanutkaan?? Mä olen vaan helvetin kyllästynyt tähän, että mä en kiinnosta ketään edes ihmisenä.
Voi jumalauta että vituttaa.
Mitä on aika?
Onko sellaista asiaa kuin "aika" olemassakaan? Ovatko menneisyys ja tulevaisuus tuolla jossain jo, vai onko se vain yksilö, joka kasvaa ja liikkuu, mutta aika on pysähtynyttä?
Valokuvista voimme nähdä menneisyyden. Me muistamme menneisyyden, ainakin osan siitä. Onko se siis todella kadonnut? Voisimmeko me kehittää tavan liikkua ajassa?
Olettaen, että sellainen asia kuin "aika" on olemassa.
Tutkijat ovat löytäneet todisteita neljännen ulottuvuuden olemassaolosta. Ihmiset eivät pysty sitä näkemään. Eivätkä käsittämään. Tuo ulottuvuus saattaa olla aika. Missä me siis todella olemme?
Jos kuolemassa jokin harmittaa se on sitä, etten ole täällä enää näkemässä, miten maailma muuttuu.
Voinko sitäkään sanoa niin kuin tietäisin siitä jotain?
Voi herranpieksut, tätä mietitään penska-aikana. :DD